Leros, Kreikka Osa 1

Terabrite - Stay

Tajusin tässä vanhoja kreikankuvia selaillessani etten koskaan tehnyt Kreikasta postausta. Päätin korjata asian ja tässä tuleekin ennalta määrittelemätön sarja postauksia Kreikasta. Kokonaisuudessaan kreikanloma oli... hmm, silloin ajattelin että se oli ihan kamala mutta nyt ajattelen hieman toisin. Oli hyvä että lähdin sillä kyllähän siellä oli hyviäkin hetkiä! Minulle vain tuli loman puolivälissä tunne että haluan kotiin ja että kaikki on kamalaa... osaltaan tähän myös vaikutti se että jouduin katsomaan samoja naamoja koko ajan ja se että siellä oli kuuma ja paloin siellä ensimmäisen kerran elämässäni.

Mutta, lähdimme siis 7. kesäkuuta Kreikkaan, ja olimme siellä viikon.

Lento Kos-saarelle kesti 4 tuntia ja nukuin osan lennosta. Laskeuduttuamme menimme turistibussilla Kosin keskustaan ja siellä olevassa lähteessä oli aivan ihania kissanpentuja, joista räpsin kuvia niihin kuitenkaan koskematta.

Ja sitten menimme Lerosille vievää laivaa odottaessa katsomaan rantaa ja kastoimme jalat ystäväni Ainon kanssa ensimmäistä kertaa veteen.

Laiva tuli, ja menimme siihen (ällöttävästi kalalta haisevan sataman läpi...). Laivassa taas räpsin kuvia Neean ja Ainon kanssa, kunnes laivan kuljettaja tuli sanomaan ettei kannella saa seistä, meidän piti istua ellemme olleet menossa jonnekkin. Silloin se tuntui typerältä mutta pian selvisi että istuminen oli aiheellista - laiva keinui loppua kohden aika railakkaasti.

Lerosille saavuttuamme menin aivan villiksi ja räpsin tuhat kuvaa - joista vain pari onnistui, ja ne ovat kummatkin tuosta kalliosta. Menimme bussilla hotellille - joka oli ollut viiden tähden hotelli kun nuorisokoti oli varannut sen, Hotel Crithonis Paradise. Pimeä tuli kamalan nopeasti ja onnistuimme Ainon kanssa tyrimään heti vessan oven, kuva varmasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ainakin tässä tilanteessa. 

Ennen nukkumaanmenoa räpsin vielä muutaman kuvan hotellihuoneestamme.

***************

Mitäs piditte tästä postauksesta? Tiedän että teen tämän vähän myöhään mutta mulle on selvinnyt vasta äskeittäin että Kreikka ei ollut pelkkää painajaista, se oli myös osaltaan rikastuttava kokemus.